Jälleen maanantai ja uusi viikko alkaa. Reipas Saaga on tottunut päivän rytmiin ja jäänyt aitaukseen odottamaan ilman itkua. Tietää jo että hetken kun odottaa niin talonväki kyllä tulee takaisin. Matolääke otettiin kera maksamakkaran torstaina. Perjantai aamu oli poikkeuksellinen muihin aamuihin verrattuna kun minulla oli palaveri. Tämän vuoksi aamun rutiinit tehtiin hiukan eri järjestyksessä. Tästä järjestyksestä Saaga ei vaan tykännyt yhtään, nimittäin töihin laittautuminen tuli jo ennen kuin aloin laittamaan ulkoiluvaatteita päälle jonka myötä Saaga protestoi pissaamalla eteisen matolle. Ja kyllä! Tämä oli nimenomaan protestipissa koska neiti oli kyllä juuri tullut takapihalta normaali aamupissalta :)

Viikonlopuksi suunnattiinkin sitten koiliseen. Matka meni hyvin yhdellä pysähdyksellä ja perille kun päästiin niin koiria olikin sitten vastassa kaksin kappalein. Häntä heilui kun oli niin kiva nähdä toisia koiria.

Ulkoiltiin paljon kun keli ja olosuhteet tytölle hyvät. Nautti niin kovasti kun sai olla vapaasti irti luonnossa ja leikkiä lumessa. Makkaranpaistossakin käytiin :)

Saaga kera uuden huomioliivin :)

Puruluun syöntiä makuullaan kun ei jaksanut enää olla ylhäällä :)

Ja sitten koppiin nukkumaan.

Makkaranpaistossa.

Katsotaan mitä kivaa tuleva viikko tuo taas tullessaan :)



Viikot menee vauhdilla ja Saagasta on tulossa jo iso tyttö :) Hampaita kutisee edelleen ja erilaisia apuja on tähän vaivaan hommattu :) Yöt nukutaan hyvin ja vahinkoja sisälle tulee enää harvoin. Nyt viikonloppuna oltiin ensimmäistä kertaa yötä kodin ulkopuolella Kalajoella, toisena yönä samassa huoneessa nukkui myös mäykkis Iita mutta se ei Saagan uniin vaikuttanut. Ohessa kuvia viikonlopulta.

"Minä Saaga olen jo 10 viikkoo vanha"

 Iita on varannut yläpedin.

Kukas sieltä tuleekaan?

 

Vauhdin huumaa :)

 

 

 Porukalla ulkoilemassa :)

Ja hirveällä kiireellä kuvaajan luo.

"Osaan olla erittäin suloinen"

 

Tyttö on täynnä energiaa ja hampaita kutisee mahdottomasti! Välillä juostaan häntä suorana ympäri asuntoa ja sitten tulee uni kuin seinään :) Oikea vintiökin osaa jo olla kun tietää kyllä mitä saa tehdä ja mitä ei saa mutta silti pitää käydä emännän villasukka tai kenkä hakemassa keskelle olohuonetta.

 Vintiö vauhdissa.

 "Vielä minä mahdun tänne."

Viikonloppuna tavattiin labradorinnoutajanpentu Manu. Manu on muutaman viikon Saagaa vanhempi ja jo huomattavasti isompi. Ystävällinen Manu olisi kovasti halunnut olla Saagan kaveri mutta Saagaa tämä poika vähän hirvitti ja paras paikka olikin sitten katsoa tätä mustaa otusta sylistä.

Viikonloppuna käytiin myös ensimmäistä kertaa bemarin kyytissä, taitaa volvo olla kuitenkin enemmän Saagan mieleen ;)

Ulkoiltiin useaan kertaan kirpakasta pakkasesta huolimatta mutta eihän se tällaista karvapalleroa kyllä yhtään haitannut. Oli oikein mukava käydä alueella lenkillä jossa ei ollut muita koiria ulkoiletettu. Hallilla ollessa leikittiin lumikasan päällä, hienosti tämä pieni pääsee jo jyrkkää lumikasaa ylös kapuamaan :)

 "Lumikasan valloittaja Saaga."

Kaiken touhun jälkeen illalla (ja päivälläkin useaan otteeseen) uni maistui :) Ollaan harjoiteltu harjaamista lisää, kynnet leikattu ja tassukarvoja siistitty.

Niin sitä aletaan lähestymään jo 9 viikon ikää ja tyttö kasvaa vauhdilla :) Hampaita on alkanut kutisemaan niin että tuntuu siltä että jatkuvasti pitäisi olla jotain pureskeltavana. Tällä viikolla Saaga on ollut jo vähän pidempiä pätkiä yksin kotona olohuoneessa aitauksessa. Välillä on itkemään jääty mutta kun takaisin tultu niin Saaga kömpinyt omasta pesäkolostaan nukkumasta.

Maanantaina käytiin kotona Kalajoella mutka tutustumassa muihin koiriin. Ja voi että kun sieltä löytyikin niin ihana kaverikoira Iita :) Iita toimi hyvänä tsempparina lenkillä kun Saagaa alkoi vähän jännittämään. Yhteispotrettia ottaessa kuvaaja sai kyllä tytöt viereikkäin istumaan mutta ei meinannut olla tarpeeksi nopea :) Iita olisi niin kovasti halunnut kuvaajan lupaaman piparin palasen ja Saaga olisi halunnut niin kovasti vain Iitun kanssa leikkiä.

 Mun tytöt, Iita ja Saaga <3

Saaga lenkillä odottamassa tsemppari-Iitaa

Säännöllinen päivärytmi on alkanut jo hyvin muodostumaan ja  Saaga nukkuu yöt hyvin. Harjaamista harjoitellaan pienissä erissä makupalojen avulla ja pikku hiljaa paremmin alkaa luonnistumaan. Viikonloppuna on tarkoitus järjestää Saagalle Spa hoito ;) Ja katsotaan mitä muutenkin viikonloppu tuo tässä tullessaan :)

Ulkona vihdoin jo vähän enemmän lunta ja voi että kuinka kiva onkaan takapihalla hyppiä kinokseen ja ehtiä hankeen heitettyä puruluuta! :)

Päivät sen kuin hujahtaa ohi, koko ajan korvien välissä muistutus tulevasta viikosta kun on pakko palata töihin ja jättää tyttö yksin kotiin. Tänään ollaankin harjoiteltu yksin häkissä olemista kymmenestä sekunnista ylös päin.

Tyttö on valloittavan ihana oma itsensä. Isä teki eilen aitauksen takapihalle, pääseepä nyt tyttö vapaana juoksentelemaan. Tuli heti isän kaveri ja samoin äidinkin kun äiti antoi niin hyviä makupaloja :)

Meidän söpöliini osaa olla myös oikea energiapakkaus. Välillä juostaan kämpässä ympyrää ja sitten käydään ottamassa myös ulkoa vauhtia:)

"Hups! Miten mä tänne jouduin?"

Tässä sitä nyt ollaan. Pitkäaikainen haave omasta grossista viimein totta! Sanoisinko että matka tähän on ollut kaikkea muuta kuin helppo ja vaatinut kärsivällisyyttä  ja uskoa omiin unelmiin.

Mistä sitten ajatus oikein lähti? No, alunperin jo mäyräkoiraan tykästyneenä olisin halunnut oman mäykyn perheenjäseneksi ja harrastukseen. Mies vain sanoi että koiran pitää olla koiran kokoinen ja sitten alettiinkin etsimään rotua mikä miellyttäisi meitä molempia. Katseltiin mitteleitä yms.  pystykorvia, spanieleita ja vaikka mitä kunnes törmättiin grosspitziin. Grosspitzissä miellytti koiran ulkonäkö ja luonteen kuvaus. Aloimme sitten tutustumaan rotuun tarkemmin jonka myötä selvisi että kyseessä ei olekaan mikään tavallinen koira vaan harvinainen rotu niin Suomessa kuin ulkomailla. Rotu jäi kiehtomaan kuitenkin sen verren paljon että piti alkaa selvittämään Suomessa olevia yksilöitä sekä tutustumaan saksalaisiin nettisivuistoihin.

Tässä tapauksessa hyödyllinen internetin maailma auttoi paljon (toivottavasti blogin lukijalle myös apua teksteistäni) ja sain otettua yhteyttä rodun harrastajaan jolta olen saanut valtavasti apua alkuun! Yhteyksiä muodostaessa löysin myös Saagan kasvattajan tiedot.

Rotua on luonnehdittu seuralliseksi ja uskolliseksi. Alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut maatilojen vahtikoirana jonka takia metsästysviettiä ei ole. Tulen päivittämään sivuille myöhemmin myös tarkempaa kuvausta kun kokemusta kertyy lisää. Mikäli kiinnostuit rodusta, suosittelen ottamaan yhteyttä kokeneeseen kasvattajaan.

Meidän Nostokorva Bria-Saaga on syntynyt 10.11.2013 ja kotiutui meille 1.1.2014. Saaga on reipas ja ystävällinen yksilö. Saagasta löytyy rauhallisuutta, mutta osaa olla myös leikkiessä oikea energiapakkaus! Kaiken kaikkiaan Saaga on sulattanut meidän, perheenjäsenten ja kaikkien ulkoilijoitten sydämmet :)  Tuota jääkarhun pentua ei voi katsoa muuta kuin hymyillen!